17. Viimeiset palat Bergenin vuoristoa tällä reissulla

Viimeiseen vaelluspäivään me lähdettiin kolmella ehjällä, ja yhdellä tiukasti tukisidotulla nilkalla. Reittisuunnitelmaksi valikoitui AllTrails-reittisovelluksesta 4,7/5 tähteä saanut vaellusreitti Svartediket-Våkendalen-Rundemanen-Fløyen. Aloitettiin aamu taas hyvällä aamupalalla hostellilla, ja keiteltiin ruokatermareihin lämmin ruoka mukaan. Tänään menussa oli pyttipannua ja paistettuja kasviksia, helppoa, halpaa ja nopeaa.

Päivä oli pilvisempi kuin aiemmat, ja jatkuvasti päällä roikkui uhka alkavasta sateesta. Kävellessä tuli kuitenkin lämmin ja shortseilla tarkeni hyvin talsia päivän. Ja onhan ne shortsit sateessakin ihan näppärät: ei voi sateessa housut kastua, jos ei ole ylipäätään jalassa housuja jotka voisi kastua.

Tämä reitti oli aikalailla koko matkalta selkeää, leveää hiekkapolkua/pururataa. Ensin lähdettiin alempaa liikkeelle ja loivan nousun jälkeen oltiin pian jo ylängöllä. Juurikaan eksymisen vaaraa ei ollut, kunhan muisti aina risteyksistä kurkata kartasta lähtevänsä oikeaan suuntaan. Vaellusreittejä täällä menee tosin pilvin pimein, että käännös "väärään suuntaan" olisi todennäköisesti johdattanut vain uuteen seikkailuun, uusille hienoille maisemille. 

 

 

  

Lounaalle me pysähdyttiin Rundemanenin huipulle. Siinä samalla otettiin muutenkin kunnon taukoa: katseltiin maisemia, levähdettiin hetki (silmät auki ja kiinni) ja annettiin mun nilkkaparallekin aikaa toipua jo kuljetuista kilometreistä. Ensimmäiset sadepisarat meinasivat tässä kohtaa laskeutua juoksutakkien hihoille, mutta onneksi säästyttiin pahimmalta sateelta vielä tässä kohtaa. 

Rundemanenilta kävelymatka Fløyenille ei ollut enää pitkä. Ennen matkaan lähtöä piti toki päästä vielä kertaalleen vähän temppuilemaan vuoristomaisemissa. Sadepisaroita tipahteli koko ajan tiiviisempään tahtiin, mikä vähän tiivisti meidän kävelyvauhtiakin. Pahimman sadekuuron yllättäessä oltiin onneksi jo perillä määränpäässä ja päästiin Fløyenin funikulaarin lähtökatokseen sadetta pitämään ja jalkoja lepuuttamaan. 

Sateen loppuessa käveltiin vielä omin jaloin alas Fløyenilta kaupunkiin. Ja viimeisen retkipäivän viimeinen vaellus onkin hyvä lopettaa hampurilaisiin paikallisessa BurgerKingissä.

Illalla me käytiin vielä paikallisessa yleisessä saunassa kokeilemassa osaavatko norjalaiset saunoa oikein. Sauna kellui lauttana vuonossa kaupungin keskustassa, ja sieltä löytyi kunnon lauteet ja Harvian kiuas. Kuvia saunasta löytyy esimerkiksi täältä. Meidän kanssa paikalla oli kolme norjalaista, kaksi kiinalaista ja yksi sveitsiläinen kanssasaunoja. Päästiin kertomaan, että meidän molempien kerrostaloasunnoista löytyy omat saunat, mikä herätti ulkomaalaisissa valtavasti ihastusta. Saunomista he kehuivat maasta taivaaseen, ja kyselivätkin että käydäänkö me joka päivä saunassa. Päästiin myös suosittelemaan mustaamakkaraa ja ruisleipää sekä salmiakkia pian Suomeen lomalle suuntaavalle sveitsiläiselle ja kertomaan avantosaunomisen ihmeellisestä maailmasta. Saunakokemus norjassa oli oikein mukava, saunan valtavista ikkunoista aukesivat maisemat kohti mount Ulrikenia ja saunassa oli sopivasti lämpöä. Löylyä saunassa heiteltiin aika harvakseltaan, sitä me oltaisiin haluttu ehkä enemmänkin kiskoa, muttei viitsitty koetella ensikertalaisten herkkää hipiää sen enempää. Mutta päästiinpä uimaan ja kuulemaan huikea positiivisella äänensävyllä sanottu kohteliaisuus meidän kulttuuriamme ihailevalta kanssasaunojalta: you finnish people are crazy.

Urheilukello laski varsinaisen vaelluksen kilometrimääräksi 12,23km ja kävelymatka Fløyenilta alas kaupunkiin oli sen mukaan 3,3km. Koko päivän askelsaldoksi kello laski 24 025 askelta. 

Heini