Heinistä ja retkistä 2024

Tähän loppui mun sudenpenturyhmän partiotaival sudenpentuina! Ensi syksynä he siirtyvät koulussa 4. luokalle ja partiossa seuraavaan ikäkauteen; seikkailijoiksi. Ja samalla loppuu mun viikoittainen partioharrastus. Vuodesta 2006 asti olen ollut viikoittain mukana partiotoiminnassa: ensin itse pikkupartiolaisena ja vuodesta 2013 alkaen olen joka keskiviikko vetänyt sudenpentujen partioryhmiä. Ensin 2006-syntyneitä (jotka on herranjestas tänä vuonna täysi-ikäisiä) , sitten 2009-syntyneitä (ensi vuoden ysiluokkalaisia) , 2011-syntyneitä (ensi syksyn yläkoululaisia) ja nyt viimeisimmäksi 2014-syntyneitä. On leikitty, seikkailtu, opittu, onnistuttu (ja toki myös välillä epäonnistuttu) sekä herkuteltu. Mulla tulee aivan varmasti ikävä meidän sudenpentuja ja partiota, mutta tää on ehkä ihan hyvä rako todeta että aikansa kutakin.  Aloitetaan tämä postaus tuttuun tapaan retkellä kuulluilla hauskoilla lausahduksilla, ilman kontekstia: "Jos joku meistä meinaisi hukkua, hyppäisiks sä vaat...

Prologi Tästä se seikkailu taas alkaa! Pitkä viikonloppu siskon kanssa Riiassa Latviassa. Ja tämäkin seikkailu alkaa sieltä mistä monet muutkin mun seikkailut: tutulta ja turvalliselta Tampereen Rautatieasemalta. Siellä seison keskiviikkoehtoona lippu kourassa laiturilla, innokkaana nousemaan vaunuun nro 6. Juna saapuu hieman aikataulustaan myöhässä. Ensin ohitseni lipuu vaunu numero 1, sitten 2, 3, 4 ja 5. Ja sitten se juna loppuu! Vaunua numero 6 ei ole olemassakaan, ei ole eikä tule. Katson hetken aikaa epäuskoisesti lippuani ja sitten taas junaa. Kuulutus kertoo että viimeinen vaunu on jo lähdössä jäänyt pois matkasta. Eipä siinä sitten auta muu kuin etsiä jokin tyhjä penkintynkä johon asettaa takapuolensa junamatkan ajaksi. Parin muun kutosvaunun kiertolaisen kanssa lähden suuntaamaan kohti ravintolavaunua, ainoaa vaunua jossa täyteenbuukatussa junassa on edes jonkin verran tyhjiä penkkejä.  Jo valmiiksi muutaman minuutin myöhässä mateleva juna pysähtyy vielä pellonlaitaan vi...