Heinistä ja retkistä 2024

Viimeisen päivän aamuun herättiin Kilpisjärven Retkeilykeskuksen telttapaikalta. Edellisen päivän kanjoniseikkailun päätteeksi ajettiin takaisin rajan yli Suomeen, ja kun yöpaikan päättäminen tuli ajankohtaiseksi, oltiin yhtä mieltä siitä että suihkuun olisi kiva päästä pitkän reissun päätteeksi. Retkeilykeskuksen vastaanottovirkailija kyseli, että halutaanko käydä katsastamassa telttapaikka ennen kuin maksetaan majoituksesta; jos meille mieluisaa paikkaa ei löydy, voidaan sitten maksutta vaihtaa vielä suunnitelmaa. Ei tarvinnut montaa sekuntia miettiä, kun vastattiin suorilta että maksetaan vaan heti. Me oltiin viimeinen viikko nukuttu sellaisissa puskissa, että tuskin mikään heidän telttapaikoistaan voisi niitä huonompi. Rima on hyvin matalalla. Yö oli kylmä, tuulinen ja sateinen. Melkein tuli jo ikävä norjalaisia puskia, kun tuntui ettei kumpikaan meistä nukkunut yöllä kunnolla. Tuuli ujelsi telttakankaan alta ja ilma oli kylmän kosteaa. Leirialueen vierestä ajoi rekkoja läpi yön, ...

Meidän aamu valkeni jälleen norjalaisen levähdyspaikan puskasta. Keräiltiin itsemme teltan pohjalta ja asetuttiin pydähdyspaikan soralle valmistelemaan aamupalaa. Yön kangistamat lonkankoukistajat kertoivat mielipiteensä kyykyssä kokkailusta, mutta saatiin lopulta aamupuurot syötyä ja lounaskin tehtyä valmiiksi ruokatermoksiin. Vielä kun löydettiin auton takapenkiltä edes jokseenkin järkevät vaatteet päällemme, saatettiin hypätä autoon ja suunnata kohti päivän vaellusmaisemia.  Päämääränä tänään oli Gorsabrua, Pohjois-Euroopan syvin kanjoni . Säästettiin hieman ajokilometrejä ja bensaa nappaamalla autolautta, joka ylitti veden Lyngenistä Olderdaleniin.  Lauttamatkan jälkeen ajomatkaa jäi alle tunnin verran, joka taittui mukavasti jo tutuksi tullutta Radio Norgea kuunnellen. Vastaan tuli isompaa tietä, pienempää tietä, suloisia maalaiskyliä sekä lampaita. Siinä vaiheessa kun tie alkoi serpentiininä kohota kohti korkeuksia, kolmisen kilometriä ennen päätepistettä , meitä alkoi h...

Jo hyvissä ajoin ennen reissua oltiin bongailtu Instagramista erilaisia kiinnostavia kohteita, jonne haluttiin päästä käymään. Ensimmäisten joukossa vastaan tuli monen monta videota ja kuvaa Blåvatnetista, Lyngenissä sijaitsevasta kirkkaansinisestä jäätikköjärvestä.   Ja sehän menikin sitten heti meidän listalle!    Myöhemmin vastaan tuli video, jossa vinkattiin että suositun "turistikohteen" Blåvatnetin lisäksi Lyngenissä on toinen, vähemmän tunnettu turkoosi jäätikköjärvi, Rottenvikvatnet. Googleteltiin asiaa enemmän ja päädyttiin tähän linkatun blogin äärelle, jossa kuvat paikasta näyttivät satumaisilta ja upeilta. Nämä kuvat tallennettuina verkkokalvoille lähdettiin tarpomaan kohti korkeuksia.  Matka huipulle ei ollut pitkä, mutta sitäkin jyrkempi. Kahden kilometrin yhtäjaksoinen nousu jyrkkää rinnettä ylöspäin otti reisistä luulot pois . Yleensä sitä katselee ylöspäin kohti maalia, nousun loppumista, mutta nyt ei pystynyt katsomaan ja miettimään mitään muuta ...