Heinistä ja retkistä 2024

Viimeiseen vaelluspäivään me lähdettiin kolmella ehjällä, ja yhdellä tiukasti tukisidotulla nilkalla. Reittisuunnitelmaksi valikoitui AllTrails-reittisovelluksesta 4,7/5 tähteä saanut vaellusreitti Svartediket-Våkendalen-Rundemanen-Fløyen. Aloitettiin aamu taas hyvällä aamupalalla hostellilla, ja keiteltiin ruokatermareihin lämmin ruoka mukaan. Tänään menussa oli pyttipannua ja paistettuja kasviksia, helppoa, halpaa ja nopeaa. Päivä oli pilvisempi kuin aiemmat, ja jatkuvasti päällä roikkui uhka alkavasta sateesta. Kävellessä tuli kuitenkin lämmin ja shortseilla tarkeni hyvin talsia päivän. Ja onhan ne shortsit sateessakin ihan näppärät: ei voi sateessa housut kastua, jos ei ole ylipäätään jalassa housuja jotka voisi kastua. Tämä reitti oli aikalailla koko matkalta selkeää, leveää hiekkapolkua/pururataa. Ensin lähdettiin alempaa liikkeelle ja loivan nousun jälkeen oltiin pian jo ylängöllä. Juurikaan eksymisen vaaraa ei ollut, kunhan muisti aina risteyksistä kurkata kartasta lähtevänsä o...

Lauantaina saatiin herätä ihanaan aurinkoiseen päivään ja uskomattoman siniseen taivaaseen, pilviä ei ollut taivaalla juuri ollenkaan. Ollaan yhä reissun jälkeenkin häkeltyneitä siitä, miten uskomattoman hyvät kesäsäät saatiin meidän reissulle. Jonkin googlaamani tilaston mukaan Bergenissä sataa suunnilleen kahtena päivänä kolmesta , ja paikallisen asukkaan mukaan elokuussa oltiin rikottu jonkinlainen sade-ennätyskin sateisten päivien määrällä. Me kuitenkin saatiin tepastella koko vaelluksemme auringonpaisteessa ja yli +20 asteen lämpötilassa.  Meidän aamu alkoi aamupalalla hotellin ravintolassa, jonka jälkeen keiteltiin ruokatermareihin päivän lounas ja lähdettiin kohti Mount Løvstakkenia. Reitti lähti kaupungin laitamilta kulkien ensin metsäpolkua, sitten vähän puuttomampaa polkua ja päättyen lopulta puurajan yläpuolelle 477m korkeudelle merenpinnasta . Vuorille kiivetessä on motivoivaa kuinka huomaa aina "työnsä tuloksen" , kun maisemat vaihtuvat ja takanaan näkee alemmat ...

Kun kello lähestyy 15.00 ja takana on yli 12 tuntia hereilläoloa, sisältäen pari tuntia matkustamista junalla ja lähijunalla, pari tuntia lentomatkailua ja sen jälkeen vielä tunnin verran matkustamista norjalaisessa paikallisliikenteessä ratikassa ja bussissa, voisi luulla että olisi jo kaikki mehut imetty viimesitä pisaraa myöten. Mutta ei meiltä! Mepäs lähdetään vielä nauttimaan aurinkoisesta päivästä ja illasta Mount Ulrikenille. Mount Ulrikenin juurella meitä odottavat serpojen rakentamat korkeuksiin kohoavat kiviportaat, 1333 askelmaa täyttä treeniä reisille ja pakaroille . Itsevarmasti lähdetään porras portaalta kipuamaan ylöspäin, "hullujen hommaa" voisi joku sanoa.  Kipuaminen ylös vaatii hengähdystauon jos toisenkin, ja kertaalleen pysähdytään jopa evästelemään upeiden maisemien äärelle. Otettiin tännekin reissuun mukaan ruokatermokset, koska niihin on maailman näppärin tehdä lämmin ruoka mukaan. Vaeltaessa kehon kulutus on kovaa ja energiaa onkin tärkeää saada sään...