Heinistä ja retkistä 2024

Heiniltä ja retkiltä 2025  https://heini2025.blogspot.com/  

Tänä talvena ei ole vielä tullut juurikaan käytyä kaakaoretkillä, eli lyhyesti retkillä joissa juodaan kaakaota. Se on maailman helpoin retkikonsepti, koska ei vaadi kuin kaakaon tekemisen termariin, mukit reppuun ja kohti raikasta ulkoilmaa.  Meidän kohteena oli tällä kertaa Hatanpään Arboretum, jossa käytiin kävelemässä, liukastelemassa ja nauttimassa talvisesta maisemasta. Pysähdyttiin rantaa katselemaan vastarannalla loistavia kaupungin valoja ja juotiin kaakaota ihanassa hiljaisuudessa. Kun työskentelee päivän hälisevässä koulussa, osaa vapaa-ajalla arvostaa rauhaa ja hiljaisuutta.  Retkeily on nyt loppuvuodesta jäänyt vähemmälle, sillä työt ja erilaiset projektit ovat ottaneet oman aikansa. Ja kun vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja, täytyy jostain nipistää että saa muuta mahtumaan kalenteriin. Olen tänä syksynä perustanut kevytyrityksen, jonka kautta olen työskennellyt asiantuntijatehtävissä kevytyrittäjänä. Olen mm. luennoinut SPR:n koulutuspäivässä sekä nyt syks...

Meillä oli kaverini Katariinan kanssa ollut jo pitkään ajatuksena lähteä Espooseen "urheilulomalle". Ja miksi Espooseen? No, oltiin pitkin syksyä bongailtu sieltä sellaisia liikuntapaikkoja ja lajikokeiluja, joita ei Tampereella voi kokeilla. Meiltä Tampereelta löytyy lähes mitä tahansa, mutta selvästi joitain puutteita manselaisessa urheiluvalikoimassa on.  Mä lopettelin perjantaina työpäiväni hieman tavallista aiemmin, jo lounaan jälkeen. Siitä lähdettiin sitten sujuvasti Nyssellä Tampereen rautatieasemalle, josta juna kuljetti meidät kohti pääkaupunkiseutua.  Ensimmäinen pysähdys otettiin Pasilan asemalla, jossa nälkä alkoi jo kurnia vatsassa. Ja koska nälkäkiukku ei ehkäise mikään niin tehokkaasti kuin syöminen ja hyvä ruoka, napattiin Picnicistä lämminsavulohiuuniperunat. Mä ylipäätään tykkään kalasta aivan älyttömästi, ja uuniperunoista myös, joten tää annos oli aivan loistava tapa aloittaa yhteinen reissu.  Asemalta otettiin paikallisliikenteen siivillä suunta koh...

Vuosi sitten tammikuussa retkeilin Rapolan Linnavuorella , ja tänään tuli ruskan värien loistaessa ajatus suunnata samoille suunnille retkeilemään ja ihailemaan maisemia. Mukaan lähti kaveri ja kaverin 1-vuotias innokas pikkuretkeilijä , jolta ei vauhtia ja uskallusta puuttunut.  Maisemien ihailun ja syksyn merkkien fiilistelyn jälkeen alettiin näköalapaikan piknik-pöydällä kokkailemaan retkiruokaa.  Otettiin tänään kokeiluun uusi resepti-idea: pizzat trangialla. Instagramissa nähtyä reseptivideota mukaillen muotoiltiin sulanut pakastetaikina pieniksi ympyröiksi, levitettiin niiden päälle pestoa, kirsikkatomaatteja, mozzarella-juustoa ja basilikaa, ja koko homma kääräistiin pieneksi nyytiksi trangian paistinpannulle paistumaan, molemmin puolin käännellen. Ei ehkä se esteettisin ja kaunein tekemämme retkiruoka, mutta hyvältä maistui!   Ja koska jälkiruoka on retken tärkeimpiä kulmakiviä, keiteltiin jälkkäriksi vielä kinuskia banaanin ja karpaloiden kanssa.    Hei...

Viimeiseen vaelluspäivään me lähdettiin kolmella ehjällä, ja yhdellä tiukasti tukisidotulla nilkalla. Reittisuunnitelmaksi valikoitui AllTrails-reittisovelluksesta 4,7/5 tähteä saanut vaellusreitti Svartediket-Våkendalen-Rundemanen-Fløyen. Aloitettiin aamu taas hyvällä aamupalalla hostellilla, ja keiteltiin ruokatermareihin lämmin ruoka mukaan. Tänään menussa oli pyttipannua ja paistettuja kasviksia, helppoa, halpaa ja nopeaa. Päivä oli pilvisempi kuin aiemmat, ja jatkuvasti päällä roikkui uhka alkavasta sateesta. Kävellessä tuli kuitenkin lämmin ja shortseilla tarkeni hyvin talsia päivän. Ja onhan ne shortsit sateessakin ihan näppärät: ei voi sateessa housut kastua, jos ei ole ylipäätään jalassa housuja jotka voisi kastua. Tämä reitti oli aikalailla koko matkalta selkeää, leveää hiekkapolkua/pururataa. Ensin lähdettiin alempaa liikkeelle ja loivan nousun jälkeen oltiin pian jo ylängöllä. Juurikaan eksymisen vaaraa ei ollut, kunhan muisti aina risteyksistä kurkata kartasta lähtevänsä o...

Lauantaina saatiin herätä ihanaan aurinkoiseen päivään ja uskomattoman siniseen taivaaseen, pilviä ei ollut taivaalla juuri ollenkaan. Ollaan yhä reissun jälkeenkin häkeltyneitä siitä, miten uskomattoman hyvät kesäsäät saatiin meidän reissulle. Jonkin googlaamani tilaston mukaan Bergenissä sataa suunnilleen kahtena päivänä kolmesta , ja paikallisen asukkaan mukaan elokuussa oltiin rikottu jonkinlainen sade-ennätyskin sateisten päivien määrällä. Me kuitenkin saatiin tepastella koko vaelluksemme auringonpaisteessa ja yli +20 asteen lämpötilassa.  Meidän aamu alkoi aamupalalla hotellin ravintolassa, jonka jälkeen keiteltiin ruokatermareihin päivän lounas ja lähdettiin kohti Mount Løvstakkenia. Reitti lähti kaupungin laitamilta kulkien ensin metsäpolkua, sitten vähän puuttomampaa polkua ja päättyen lopulta puurajan yläpuolelle 477m korkeudelle merenpinnasta . Vuorille kiivetessä on motivoivaa kuinka huomaa aina "työnsä tuloksen" , kun maisemat vaihtuvat ja takanaan näkee alemmat ...