6. Riika

Prologi

Tästä se seikkailu taas alkaa! Pitkä viikonloppu siskon kanssa Riiassa Latviassa. Ja tämäkin seikkailu alkaa sieltä mistä monet muutkin mun seikkailut: tutulta ja turvalliselta Tampereen Rautatieasemalta. Siellä seison keskiviikkoehtoona lippu kourassa laiturilla, innokkaana nousemaan vaunuun nro 6. Juna saapuu hieman aikataulustaan myöhässä. Ensin ohitseni lipuu vaunu numero 1, sitten 2, 3, 4 ja 5. Ja sitten se juna loppuu! Vaunua numero 6 ei ole olemassakaan, ei ole eikä tule. Katson hetken aikaa epäuskoisesti lippuani ja sitten taas junaa. Kuulutus kertoo että viimeinen vaunu on jo lähdössä jäänyt pois matkasta. Eipä siinä sitten auta muu kuin etsiä jokin tyhjä penkintynkä johon asettaa takapuolensa junamatkan ajaksi. Parin muun kutosvaunun kiertolaisen kanssa lähden suuntaamaan kohti ravintolavaunua, ainoaa vaunua jossa täyteenbuukatussa junassa on edes jonkin verran tyhjiä penkkejä. 

Jo valmiiksi muutaman minuutin myöhässä mateleva juna pysähtyy vielä pellonlaitaan viideksi minuutiksi odottelemaan vastaantulevaa junaa. Hetken jo mietin, että pääsenköhän perille ikinä. Tikkurilassa on ruhtinaalliset 10 sekuntia aikaa vaihtaa raiteelta toiselle, jotta ehtii lentokentälle menevään lähijunaan. Lopulta löydän itseni Helsinki-Vantaan jo tutuksi tulleesta terminaalista. Turvatarkastuksessa kestää hetki jos toinenkin, mutta vihdoin istutaan Subit kädessä lähtöportilla odottelemassa klo 21.20 lentoon lähtevää AirBalticin konetta. 

Perillä Latviassa ollaan vajaan tunnin lentomatkan jälkeen. Ensimmäinen yö vietetään läheisessä lentokenttähotellissa, suunnilleen 200m päässä terminaalista. Hotellissa lentokoneteema näkyy aivan kaikkialla: aulan katosta roikkuu erilaisia pienoislentokoneita, huoneissa on lentokonetaulut, huoneen avain on "Pilots Club"-kuoressa ja käytävät on koristeltu lentokoneen ikkunoilla. Eipähän ainakaan unohdu että ollaan kivenheiton päässä lentokentästä. 

näytös

Oltiin jo hotellia varatessa valittu aamupala torstaiaamulle, jotta voidaan vatsat täynnä suunnata peremmälle kaupunkiin. Aamuvarhaisella käveltiin sisälle hotellin ravintolaan ja yritettiin bongailla hotelleille tyypillistä buffet-kattausta, mutta tässä hotellista aamiainen tarjoiltiinkin valmiina annoksena suoraan pöytään. Vähällä oli etten kävellyt avoimesta ovesta keittiöön asti etsimään itsepalveluaamiaista, mutta eipä siitä sen enempää. Annos oli kaikenkaikkiaan monipuolinen ja sillä sai vatsan täyteen. 

Riian lentokentältä keskustaan pääsee julkisilla kulkemaan aika näppärästi. Ostettiin Narvesen-kioskista (jonkinlainen paikallinen versio meidän R-kioskista) kertalippu bussiin ja hypättiin nro 22 kyytiin. Bussi kuljetti meidät erilaisten kiekuroiden ja lähiöiden kautta vanhaan kaupunkiin, jossa hetki kierreltiin tutustuen ympäristöön. Lounasta me syötiin Vapiano-ravintolassa, jossa oli lounastarjouksena annokset 5e/kpl. Ilmeisesti tällaiset halvat lounaat ovat Latviassa yleinenkin juttu, ja matkustellessa tarjouksia kannattaakin bongailla aktiivisesti. 

Kahden aikaan päästiin sisäänkirjautumaan reissun toiseen hotellikohteeseen; Hotel Monte Kristoon. Siinä missä edellinen yö vietettiin lentokoneiden ympäröimänä, oli tässä hotellissa teemana merihenkisyys. Meidän huone sijaitsi neljännessä kerroksessa, käytävän aivan perällä. Vähän jo vitsailtiin että onkohan huonetta ollenkaan olemassa, sillä askeleet periferiassa sijaitsevalle huoneelle tuntuivat loputtomilta.

Torstaina meillä oli ohjelmassa yleistä kiertelyä Riian vanhassa kaupungissa sekä maisemien katselemista. Päivä oli aika kylmä ja pilvinen, mutta siitä huolimatta kevät Riiassa oli jo tosi paljon pidemmällä kuin kotona Suomessa. Bongailtiin kevään kukkasia, käveltiin joenvartta ja katseltiin vähän paikallisia nähtävyyksiäkin. Syömässä käytiin paikallisessa wokki-paikassa. Siellä annos tilattiin kassa ja noudettiin sitten nimellä. Heini taipui latviankielessä Keiniksi, ja siihen identiteettiin pitikin sitten ruokaa noutaessa sopeutua. 

Torstai-illalla suunnattiin mun elämän ensimmäiseen balettiesitykseen Riian Kansallisoopperaan. Kulttuurin kokeminen on täällä todella halpaa: liput balettiin maksavat istumapaikasta riippuen 7-90 euroa. Meidän liput toiseksi ylimmäisellä parvella olivat 15e/hlö, eli todella edulliset. Suomessa tuolla hinnalla pääsee varmaan maksimissaan jonkun eskarin kevätjuhlaesitykseen katselemaan. Pukeuduttiin kauniisti iltaa varten ja istuttiin satiinisilla penkeillä kuin kokeneetkin baletinkatsojat. 

Kansallisoopperan rakennus oli henkeäsalpaavan kaunis yksityiskohtineen. Koristeissa oli aitoa kultaa ja kaikki oli viimeisen päälle tyylikästä ja mietittyä. Tältä erää nähtiin vain iso sali, mutta lauantaina käytiin ihan opastetulla kierroksella rakennuksessa. Siitä kuvia myöhemmin. 

Perjantaiaamuun herättiin hyvinnukutun yön jälkeen. Suunnattiin hotellin ravintolaan aamiaiselle, tällä kertaa sellaiselle tutulle buffet-tyyppiselle. 

Perjantai oli meidän ainoa päivä, johon ei oltu etukäteen suunniteltu ohjelmaa. Lähinnä ajateltiin kierrellä kaupunkia ja ottaa vastaan se, mitä kaupungilla on tarjota. Aamupäivä meni mukavasti paikallisia nähtävyyksiä ja kauppoja kierrellen ja lounaspaikkaa bongaillen. Loppujen lopuksi päädyttiin perunalättyjen ja lohen äärelle.

Lounaan jälkeen bongailtiin vanhaa kaupunkia kiertävä polkuvoimalla kulkeva kärry, johon tietenkin haluttiin päästä kyytiin. Jos äiti ei lukisi tätä blogia niin kertoisin, että kyseessä oli perinteinen Riga Beer Bike. Eli siis yhdessä poljettava pyörä, jonka kyydissä saa juoda rajoittamattoman määrän olutta tai siideriä. Mutta koska äiti lukee tätä blogia, niin todetaan vain, että oltiin kiertoajelulla jonka hintaan sisältyi juoma. Eikä jouduttu edes itse polkemaan! Mahduttiin sopivasti sellaisen ryhmän kyytiin, jossa oli muutama ruotsalainen ja muutama hollantilainen kanssamatkustaja. Me istuttiin kärryn perällä penkillä ja katseltiin kun muut hoitivat polkemisen. 

Illasta taivas oli sininen ja pilvetön, joten lähdettiin vielä katselemaan ilta-auringon valaisemaa puistoa. Lämpötila huiteli vain kymmenisen asteen pinnassa, mutta keväiset kukkaset ilahduttivat läsnäolollaan. 

Bongailtiin matkalla myös herttainen teepaikka, jossa meillä tarjoiltiin söpöistä pikkupannuista teetä. 

Illalla painettiin päät tyynyyn ja pistettiin silmät kiinni. Hetken päästä joku kanssaeläjistä päätti ilahduttaa meidän kaikkien iltaa laulamalla hotellin käytävällä kovaäänisesti. Hän sai aika nopeasti palautetta, kun joku avasi oman huoneensa oven ja hoiti asian kansainvälisesti huutamalla laulajan perään "shut the f*ck up!". Tämä selvästi meni kerrasta perille ja loppuyö saatiin nauttia hiljaisuudesta. 

Lauantaiaamuna, viimeisenä kokonaisena reissupäivänä, lähdettiin veneajelulle katselemaan keskustan kanaaleja. Reitti kiersi muutaman sillan ja tunnelin ali, ja lopulta päädyttiin "avomerelle" pieneksi pätkäksi aaltojen keinutettavaksi. Meidän kanssa samassa veneessä oli todella tyly suomalainen perhe. Siinä missä ulkomailla toiset turistit mielellään ottavat pyydettäessä kuvia, nämä suomalaiset välttelivät viimeiseen asti katsekontaktia ja esittivät melkein kuollutta, kun kävin kauniisti pyytämässä että otatteko minusta ja siskostani yhteiskuvan puhelimellani. Lopulta sitten yksi heistä suostui kuvan nappaamaan, kun katsoin hymyillen jokaista vuorotellen.

Veneajelun jälkeen bongailtiin ruokapaikka keskustasta ja tapettiin aikaa vähän siellä ja täällä. 

Loman viimeisenä aktiviteettina meillä oli opastettu kierros Kansallisoopperassa. Päästiin näkemään lava, katsomot ja harjoitustilat. Kuultiin tarinoita siitä, kuinka aikanaan salin kyntteliköt oli varastettu ja kuinka ne olivat päätyneet kirpputorille, josta Kansallisooppera kävi ne ostamassa takaisin. Opas oli hauska ja asiansa osaava, hän puhui selkeää ja ymmärretävää englantia. 

Varastetut ja takaisinostetut lamput.

Näkymä Oopperatalon parvekkeelta puutarhaan.

Näkymä parhaiksi ajatelluilta paikoilta lavalle.

Näkymä lavalta katsomoon.

Seuraavan näytöksen lavasteita.

Lauantai-iltana suunnattiin keskustasta takaisin lentokenttähotellille, ja seuraavana aamuna oltiin jo aamuseitsemältä lentokoneessa matkalla Suomeen. 

Heini