7. Kuuttien viimeinen retki

Tähän loppui mun sudenpenturyhmän partiotaival sudenpentuina! Ensi syksynä he siirtyvät koulussa 4. luokalle ja partiossa seuraavaan ikäkauteen; seikkailijoiksi. Ja samalla loppuu mun viikoittainen partioharrastus. Vuodesta 2006 asti olen ollut viikoittain mukana partiotoiminnassa: ensin itse pikkupartiolaisena ja vuodesta 2013 alkaen olen joka keskiviikko vetänyt sudenpentujen partioryhmiä. Ensin 2006-syntyneitä (jotka on herranjestas tänä vuonna täysi-ikäisiä), sitten 2009-syntyneitä (ensi vuoden ysiluokkalaisia), 2011-syntyneitä (ensi syksyn yläkoululaisia) ja nyt viimeisimmäksi 2014-syntyneitä. On leikitty, seikkailtu, opittu, onnistuttu (ja toki myös välillä epäonnistuttu) sekä herkuteltu. Mulla tulee aivan varmasti ikävä meidän sudenpentuja ja partiota, mutta tää on ehkä ihan hyvä rako todeta että aikansa kutakin. 

Aloitetaan tämä postaus tuttuun tapaan retkellä kuulluilla hauskoilla lausahduksilla, ilman kontekstia:

"Jos joku meistä meinaisi hukkua, hyppäisiks sä vaatteet päällä apuu?" "Joo." "Oikeesti??!! Sä uhraisit sun kuivat vaatteet meidän hengen vuoksi?"

Miks täällä on näin paljon itikoita? Nyt tiedän miks tän paikan omistajat ei halua olla täällä niin paljon.

Äiti ei koskaan osaa sanoa kumpi on parempi: mä vai *pikkuveli*. Mut mä tiedän vastauksen: mä.

"Voiko pannukakulla olla jälkkäri?" "Voi, kaikella voi olla jälkkäri"

Nää sääsket syö mut elävältä

Me kaikki ollaan VIP-tyyppejä

Ihana katsoa ikkunan läpi ku sääsket syö toisia ja mua ei

"Vähänki raottaa ovee ni noi hyökkää" "Ai lapset vai hyttyset?"

Mä en pysty laittaa reppua kii ku pitää kaksin käsin raapia hyttysenpistoja

Herhiläiset on ampiaisten steroideja käyttäviä serkkuja

Ei pörrikset pistä, ampparit pistää

Vanhat ihmiset sanoo pinkkiä vaaleanpunaiseksi

 

Kolme vuotta sitten juhlistettiin edellisen sudenpenturyhmän sudenpentuikäkauden loppumista yhteisellä mökkiviikonlopulla. Ja tällä kertaa päätettiin mennä samalla kaavalla, samalla mökillä. Lapset odottivat kuin kuuta nousevaa että pääsevät uimaan, hyppimään trampoliinilla sekä paljuun. Ennen retkeä yhdessä suunniteltiin mitä siellä halutaan tehdä ja millä herkutella.

Lauantaina hypättiin autoihin ja ajettiin aurinkoisessa säässä mökille. Lämpötila oli yli 20 asteessa, joten arvatenkin lasten ensimmäinen kysymys oli että milloin päästään uimaan. Päätettiin kuitenkin yhteistuumin syödä ensin välipalaa ja sitten vasta suunnata muihin puuhiin. Me suoritettiin retkellä salapoliisi-partiomerkki, johon liittyen tehtiin jos jonkinlaisia kivoja salapoliisitehtäviä. Ensimmäisenä vuorossa oli silmät sidottuna maistella välipalana olevaa hedelmäsalaattia ja miettiä mitä hedelmiä sinne oli laitettu. 

Välipalan jälkeen lapset olivat jo toinen jalka järvessä menossa uimaan, joten annettiin heille lupa mennä vaihtamaan uikkarit päälle. Eipä siinä montaa minuuttia mennyt kun ensimmäiset olivat jo järvessä ja iloinen nauru kantautui jo vastarannalle saakka. Ilmeisesti sellaisella volyymilla, että vastarannan mökkinaapurit tulivat ulos katsomaan mitä täällä tapahtuu. Mun tehtävänä oli istuskella laiturilla sääskien syöttinä ja vahtia että kaikki päät pysyvät pinnalla. Lapsista oli superhauskaa tulla antamaan mulle märkiä ja kylmiä haleja sen jälkeen, kun olivat ensin marinoineet itseään vilpoisessa järvivedessä. Pienet on pienen ihmisen ilot. 

Meidän uiminen keskeytyi kaukaisuudesta kuuluvaan ukkosen jyrähtelyyn. Missään vaiheessa retkeä ei ukkonen tullut päälle, mutta pari kertaa päivän mittaan kuultiin veden yli jyrähdyksiä. Pitkin hampain lapset kipusivat ylös järvestä ja lähdettiin sisälle askartelupuuhiin. Sisällä jokainen sai sitten askarrella itselleen kynäpurkin ja koristella oman lyijykynän. Pienen budjetin idea, jonka parissa viihtyivät hetken jos toisenkin. 

Sudenpennuille retkellä tärkeää oli, että tarjolla on hyvää ruokaa ja jokaisella ruoalla oli jälkiruoka; myös aamu- ja iltapalalla. Suunniteltiin siis toiveruokien jatkoksi aina jokin pieni herkku. Menussa oli lauantaina hedelmäsalaattia ja donitseja, pizzaa ja karkkirasiat sekä lämpimiä leipiä ja suklaabanaanit.

Ruokailun jälkeen lähdettiin taiteilemaan telttaa kasaan. Alun perin tarkoituksena oli laittaa pystyyn kaksi telttaa, mutta tähän aktiviteettiin osuikin retken ensimmäinen kommellus. Edellinen teltankäyttäjä oli jättänyt meille sellaisen pikkujekun, että toisesta teltasta puuttuivat sisäteltat kokonaan. Sitä ei voinut siis käyttää retkellä majoituskäyttöön ollenkaan. Meillä oli siis mukana vain yksi teltta jossa oli kaikki osat tallella. Kyllä me saatiin kaikki lapset mahtumaan yhteen telttaan, mutta aika tiiviisti saivat toistensa kainaloissa nukkua. 

Meidän salapoliisitouhut jatkuivat sormenjälkitehtävän parissa. Kaikki lapset olivat saaneet painaa omat sormenjälkensä pikkulapuille, jotka sekoitettiin keskenään. Tehtävänä oli sitten pienissä ryhmissä yhdistää samat sormenjäljet pareiksi. Parhaimmat saivat tehtävässä huikeat 8/13 paria oikein.  

 

Ilta-auringossa laitettiin palju lämpimäksi ja sudenpennut pääsivät uimaan, paljuun ja saunaan. Suosittua oli myös kokeilla pelastusliivit päällä uimista. Kun olin vielä meripartiolippukunnassa Uudessakaupungissa me käytiin aina joka kevät ja syksy sudenpentujen kanssa uimassa pelastusliivit päällä. Joskus saatettiin jopa lähteä pienellä iltapurjehdukselle lippukunnan veneellä ja pysähtyä sitten johonkin uimaan. Välillä ikävöin merta ja veneilyä, lapsuuden aikana partioretket veneellä löysivät tiensä syvälle sydämeen. 

Iltapalaksi herkuteltiin vielä lämpimiä leipiä ja suklaabanaaneja. Päivän touhuista rauhoituttiin salakirjoitustehtävien parissa jonka jälkeen lähdettiin kohti makuupusseja ja iltasatua. 

 

Lasten mentyä jo nukkumaan mä hipsin vielä iltauinnille tyynelle järvelle, muiden johtajien jäädessä teltan lähettyville vahtimaan että kaikki antavat toisilleen unirauhan. Vesi oli virkistävää ja pitkän päivän jälkeen hiljaisuus teki todellakin terää. Mä olen nyt aivan innostunut iltauinneista, käyn kotonakin lähes joka ilta Nässyn lähirannassa uimassa. Kotiavaimen saa näppärästi mukaan veteen juoksuvyössä, niin ei tarvitse jättää rannalle kuin pyyhe ja kengät. Meillähän on siis matkaa kotiovelta rantaa muutama sata metriä, jonka olen toistaiseksi irstaasti kävellyt uikkarit ja pyyhe päällä. 

Yöllä sudenpentujen teltta keräsi aivan järkyttävän määrän hyttysiä. Lapset nukkuivat tyytyväisenä tiiviillä sääskiverkolla varustetuissa sisäteltoissa. Meille aikuisille ei riittänyt yösijaa teltassa, joten jouduttiin (tai jouduttiin ja jouduttiin) nukkumaan sisällä mökissä. Mökki ei selkeästi ollut kovin hyttystiivis, koska läpi yön jostain kuului ininää. Kun yhden sääsken tapoit, oli seuraava jo kärkyllä odottamassa. Aamulla olin aivan syöty päästä varpaisiin, seuraavat päivät olivat vihoviimeinen mielenlujuuden retriitti, kun parhaani yritin olla raapimatta kutisevia paukamia.  

Aamupalaksi tehtiin rakkaudella mummini ohjeella pannukakkua ja sen jälkiruokana syötiin vielä tikkarit. Lapset saivat vapaa-aikaa mökin pihapiirissä ja leikittiin me vähän yhteisleikkejäkin. 

Viimeisenä tehtiin vielä palvelus sudenpentujen vanhemmille; ruokittiin lapset hodareilla ennen kotiinlähtöä. Saivat sitten mukaansa ei-nälkäiset ja hyväntuuliset lapset, matkaa Tampereelle kun oli autolla noin 45 minuuttia. 

Heini