10. Roadtrip Jäämeren rantaan

Aamulla herättiin uuden auton etupenkeiltä kaikki lihakset jumissa. Olo oli aika nuhjuinen, oltiinhan tässä vaiheessa jo matkattu satoja kilometrejä junalla, nukuttu yksi yö teltassa ja toinen autossa sekä edellisenä päivänä vaellettu yli puolimaratonin verran kilometrejä. Edellisestä suihkusta alkoi olla sen verran jo siis aikaa, että yhteisen hyvän nimessä haluttiin päästä hieman peseytymään ennen Suomesta poistumista. Karautettiin auto siis Kilpisjärven retkeilykeskuksen ja leirintäalueen pihaan. 6e käyttömaksulla saatiin käydä suihkussa, täyttää vesipullot ja kokkailla lounasta leirintäalueen kesäkeittiön sähköliedellä. Viimeinen Suomen rajojen sisäpuolella nautittava ateria oli nuudeleita, porkkanaa, parsakaalia, linssejä ja Coop Phad Thai -valmiskastikepussi. Annoshinnaltaan pieni, mutta sitäkin maistuvampi annos!

Meidän uusi uljas neliveto oli oikein käypä Norjan jylhiin maisemiin. Sillä pitkät ajomatkat taittuivat mukavasti ja vakaasti, eikä se tuntunut ollenkaan samanlaiselta leluautolta kuin edeltäjänsä. Auto oli tosin aika kova huolehtimaan kaikenlaisesta. Milloin syttyi merkkivalo autonavaimen hupenevasta paristosta, milloin oli öljytasossa tarkistamisenvaraa, milloin se murehti rengaspaineista ja milloin se hätääntyi ettemme ajaneet ihan niin keskellä kaistaa kuin auto olisi halunnut. Aina me kiltisti tarkistettiin että mikä on vialla, ja todettiin että mikään ei ole vialla. Autolla ilmeisesti oli vain taipumus murehtia kaikenlaista. Huolestuneen auton vastapainoksi autovuokraamosta vastattiin meidän puheluihin hyvinkin rennolla pohjoissuomalaisella asenteella; taitaa olla vaan tyyppivikaa tuollainen valojen vilkuttelu, joo eiköhän se oo vaan vuosittaisen öljynvaihdon paikka, kovaa ajoa vaan ja seurailkaa miten käy, antaa vaan matkan jatkua jos renkaissa pysyy ilmat. Ilmeisesti me tultiin koko konttorille tutuksi näiden autosekoilujemme kanssa, sillä aina kun puhelimeen vastasi uusi meille vieras työntekijä, saatiin kuulla sanat "joo ei tarvii kertoa enempää, tunnen kyllä tapauksen ja kaikki kommervenkit". 

Ylitettiin raja Kilpisjärven kohdalta viralliselta rajanylityspisteeltä ja otettiin suunta kohti Senjaa. Maisemat auton ikkunoista olivat upeita, ja erityisen hienoa oli, miten maisemat muuttuivat koko ajan hienommiksi. 

Ensimmäinen pitempi pysähdys ja verryttelytauko otettiin Skibotnissa, jossa päästiin keinumaan upeilla vuoristomaisemilla. Oon ollut pienenä tosi kova keinumaan, ja vapaapäivinä keinunut meidä kotipihalla olevalla keinulla kirjaimellisesti aamusta iltaan. Välissä kävin aina toki syömässä, mutta sitten taas keinuminen jatkui. Vuosia myöhemmin kun isi purki keinun viimeiselle matkalleen, olivat keinun laakerit aivan palasina. 

Keinumisen jälkeen matka jatkui taas. Kuunneltiin koko norjassaoloaika Radio Norgea, josta tuli kertaiskulla meidän molempien lempparikanava! Siellä soi just ne vanhat kappaleet, joita me ollaan lapsuudessa ja nuoruudessa kuunneltu. Oikea klassikkojen kultakaivos. 

Norjassa ajaminen oli omalla tavallaan hienoa, mutta myös tosi jännittävää ja osin stressaavaakin. Monessa paikassa tiet olivat niin kapeita, ettei siinä mahtunut kahta autoa rinnakkain. Sai olla tosi tarkkana, että kun vastaantulija ilmestyi horisonttiin, piti bongailla levennyspaikkaa tieltä ja väistää toinen toistaan. Kiemurtelevat serpentiinitiet vuorten rinteillä olivat aivan oma lukunsa, puhumattakaan vuorten läpi menevistä tunneleista. Monta kilometriä pitkät pimeät tunnelit olivat usein kapeita ja osin kiemuraisia, sormet ristissä sai toivoa ettei kukaan tule mutkan takaa tuhatta ja sataa pimeydestä vastaan. 

Meidän ensimmäisenä norjalaisena yöpaikkana oli Senjan saarella Ersfjordstranda, uimaranta Jäämeren rannalla. Rannalla oli julkinen vesivessa, ulkosuihku ja paljon tilaa telttailla nurmikolla. Norjassa on Suomen tapaan jokaisenoikeudet, mikä mahdollistaa vapaan telttailun tietyin reunaehdoin. Leirin saa pistää väliaikaisesti pystyyn, kunhan ei häiritse asutusta tai tuhoa luontoa. Monessa paikassa oli lisäohjeena, että yhden yön saa vapaasti telttailla maksutta, mutta pitempään oleskeluun tarvitaan maanomistajan lupa. 

Pitkän ajopäivän päätteeksi kokkailtiin päivällistä ja iltapalaa sekä ihailtiin merta ja vuoria, joiden suojassa ranta lepäsi. Huomenna lähdettäisiin sitten vuorille vaeltamaan! 

Heini