5. Ylellisen makeilla köyhillä ritareilla

Aina kun me lähdetään mun kouluterkkakaverin Katariinan kanssa retkelle, me lähdetään eväät edellä. Bongaillaan jo hyvissä ajoin parhaat retkiruokareseptit ja suunnitellaan tottakai myös niihin sopivat jälkiruoat matkaan mukaan. Hyvissä maisemissa syötynä kaikki maistuu paremmalta, joten valittiin kohteeksi Pukalan virkistysmetsä Orivedellä, jonne lähdettiin keväisessä aamuauringossa ajamaan. 

Ajettiin ensin isoa tietä, sitten vähän pienempää asfaltoitua tietä, sitten hiekkatietä, sitten vähän pienempää hiekkatietä ja lopulta jotain aivan perähikiän kinttupolkua. Joka oli aivan jäässä! Ojat molemmin puolin tietä olivat täynnä lunta ja tien pinnalla oli paksu kerros jäätä, johon oli kaivautuneet urat autonrenkaille. Madeltiin kävelyvauhtia eteenpäin ja jänniteltiin kumpaa ojaa kohti auto mahtaa seuraavaksi ottaa sivuluisua. Viitisen kilometriä ennen määränpäätä jouduttiin tekemään päätös, että tuo virkistysmetsä ei ole meidän tämän päivän kohde. Tie olisi muuttunut yhä lumisemmaksi ja jäisemmäksi, ja yhä pienemmäksi kinttupoluksi, jota me ei todennäköisesti oltaisi päästy pikkuautolla perille saakka. Pohdittiin myös, että jos tielläkin lunta on yli nilkkojen, niin todennäköisesti metsässä sitä on vielä enemmän. Ajateltiin että selvitään kuivemmin jaloin ja pienemmin sydämentykytyksin, jos käännetään auton nokka 360 astetta ympäri ja lähteä sinne mistä oltiin tultu. Kokeillaan vaikka kesämmällä tätä kohdetta sitten uudelleen!

Siinä sitten nopsasti googlailtiin uutta kohdetta, jossa syödä retkiherkkuja. Suunnilleen näillä suunnilla matkanvarrella takaisin Tampereelle sijaitsi Haralanharjun näkötorni Kangasalla, johon sitten otettiin suunta. Haralanharjulla taivas ei olisi voinut olla sinisempi ja aurinko paistoi. Lunta ei ollut maassa enää juurikaan ja kevään ensimmäiset perhoset lentelivät ympäriinsä. 

Purettiin repuista trangia ja ruokatavarat esille ja aloitettiin pikimiten ruoanlaitto. Ruokana meillä oli pastaa, johon tuli kaikkea hyvää. Trangian kaasupää on muuten ihan huippu keksintö, se kiehauttaa pienen kattilallisen vettä muutamassa minuutissa! Eikä se nokea kattiloita samalla tavalla kuin polttonesteen kanssa kokkaillessa. Keitetyn pastan sekaan laitettiin kirsikkatomatteja, ranskankermaa, fetajuustoa ja persiljaa. Ja olipas ihan sairaan hyvää! Eikä ihmekään; jos jossain on kermaa ja juustoa niin voiko se olla mitään muuta kuin hyvää?

Jälkiruoaksi paisteltiin köyhiä ritareita. Alunperin oli tarkoitus dippailla pullasiivuja perinteiseen muna+maito-sekoitukseen. Prisman maitohyllyllä kinuskikerma huusi kuitenkin meidän nimeä niin kovaa, että loppupeleissä näihin tuli pullan kanssa 2 munaa ja 2,5dl kinuskikermaa. Viimeiseksi vielä sulateltiin päälle suklaapalaset ja annos oli valmis! Ihanan makeita, muttei kuitenkaan liian makeita. Vaikka saattavatkin aikamoiselta äklömakealta sokeripommikta kuulostaakin. 

Heini